Matoinen maailma

marras 14, 2016

Tassunjälkiä metsänreunassa

Matoinen maailma

Eläinlääkärin turinan toiveaihe oli puutiainen eli punkki, mutta erään äskettäisen juttutuokion ansiosta ehkä jätän punkkien ihmeellisen maailman kesälehteen ja nyt poraudumme syvemmälle parasiittien maailmaan. Tätä kirjoittaessa viime viikollakin oli vielä niin kylmä, että voisi kuvitella jäätyneiden pikkulintujen tipahtelevan puista 29 miinusasteessa. Etanavitsauksesta kärsineille sen sijaan on luvassa hyvä puutarhavuosi.

Koiranomistajat yleensä muistavat esimerkillisesti lemmikkiensä madotukset, ja syytä onkin, kun pelätään myyräekinokokki-nimellä kutsutun heisimatotartunnan leviämistä ulkomailta Suomeen.
Echinococcus multilocularis on pitkään esiintynyt mm. Saksassa, jossa tämän vuoksi ei metsämarjoja ole lupa nauttia kuumentamatta. Tartunta aiheuttaa hengenvaarallisen loistaudin ihmiseen, ja vaatii
elinikäisen lääkityksen. Leviämisen pelko on aiheellinen, loinen on hivuttautunut Tanskan kautta jo Etelä-Ruotsiin asti.

Mutta takaisin Nurmenkulmalle. Ei ole ollenkaan harvinaista, että muusta syystä nuorta aikuista
kissaa vastaanotolle tuotaessa ilmenee ettei pentua ole madotettu lainkaan. Koetetaan muistaa, että
madotus aletaan kolmiviikkoisilla pennuilla ja toistetaan parin viikon välein n. neljän kuukauden
ikään asti, jolloin rokotukset on uusittu ja kissa on saanut hyvän alun elämälle.

Yksi yleisimmistä syistä soittoon eläinlääkärille on havainto ulkokissan heisimatotartunnasta. Jaokkeet,
jotka ovat vaaleita, litteitä ja saattavat liikkua vielä kissasta poistuttuaankin, sittaantuvat kissan peräpään
turkkiin. Tällöin useimmat omistajat rientävät apteekkiin hakemaan matolääkettä. Mirrix, joka on oiva
apu kissanpennun suolinkaishäätöön, ei tehoa lainkaan aikuisen kissan heisimatotartuntaan. Pari muuta tahnamaista yleismatolääkettä tehoavat jonkin verran. Ilman reseptiä on saatavissa Drontal- tablettia, joka on kerta-annoksena heisimatojen häätöön tarkoitettu.
Reseptilääkkeissä on valinnanvaraa helpommin annosteltavan tabletin ja niskaan pipetoitavan nestemäisen matolääkkeen välillä, vaikeasti lääkittävät kissat varsinkin hyötyvät niskan iholle laitettavasta valmisteesta.

Vitsi on siinä, että kuureja on toistettava kuukauden-parin välein kissoille, jotka saalistavat jyrsijöitä
ym. luonnoneläimiä. Heisimadot käyttävät jyrsijöitä ja lintuja ns. väli-isäntänä matkalla kohti kissaa
jonka suolistossa lisääntyminen tapahtuu. Jaokkeet joutuvat luonnon kiertokulkuun, uusi hiiri saa
kystamuodon elimistöönsä, kissa syö hiiren jne. Kissalla tämä Tania taeniaformis-heisimato saattaa
aiheuttaa huonokarvaisuutta ja alikuntoa,ja jaokker ovat todella ikävän näköisiä lemmikistä
tipahdellessaan (kokemusta on). Ihmisen en tiedä saaneen tartuntaa kissan heisimadosta.
Lapamadon kierto on taas eri tarina (kala-ihminen-vesieläimet-kala). Varsinainen ihmisen
lapamato on kovasti harvinaistunut pakastamisen yleistyttyä ja hygienian muutenkin parannuttua
maassamme.

Toivottavasti ette ruokapöydässä lukeneet tätä juttua,
valitan tilapäistä ruokahalun alenemista jos näin kävi.

Sirkka Pyhälä